Arvoisa Herra Presidentti,
kirjoitan koska olen kokenut suurta ja laajamittaista vääryyttä jo vuodesta 2010 lähtien. En aluksi tehnyt asialle mitään sillä olen erittäin kärsivällinen ihminen joka on saanut kestää paljon elämässä. Vuonna 2011 alkoi kuitenkin tapahtumien sarja jossa en jaksanut enää olla puolustamatta itseäni, lapsiani, ihmis- ja kansalaisoikeuksiani, oikeutta rauhaan, oikeutta vapauteen, oikeutta asuinpaikan valintaan, oikeutta normaalin elämän viettoon, lasten oikeutta kuunnella musiikkia, lasten oikeutta elää lasten elämää kuten pomppia hyppiä nauraa iloita ja pompotella palloja ynnä muuta. Lapsiakaan minulla ei enää ole sillä naapureiden, poliisin, sosiaalitoimen, ex-avopuolison, syyttäjänviraston ja käräjäoikeuden toiminta on sen toiminnallaan varmistanut.
Pyydän lukemaan alla olevan tekstin ajatuksen kanssa. Tiedän että kirjoitan laajasti, mutta tämä ei montaa minuuttia kuitenkaan vie. Asia on tärkeä ja siihen tulisi tässä maassa pikku hiljaa jo alkaa puuttua. Vaalilauseiden lupauksille tulisi saada vastinetta. Vääryyttä on jatkunut jo pitkään (enkä ole ainoa kiusattu).
Poliisin rikoksista joista olen kerännyt todisteet haluan mainita seuraavat: todisteiden toimittamatta jättäminen, lastensuojeluilmoituksen tekeminen naapureiden nimissä, uhkailu, ihmis- ja kansalaisoikeuksien rikkominen, mustamaalaus ja perättömien väitteiden levittäminen, virkavelvollisuuden noudattamatta jättäminen, virka aseman hyväksikäyttö, virkavelvollisuuden laiminlyönti, kiusantekijöiden avustaminen, yllytys ja avunanto, lavastaminen rikoksiin, syrjintä ja sukupuolirasismi. Tässä eivät ole kaikki kohdat.
Sosiaalitoimen ja lastensuojelun osalta: asiakirjaväärennöksiä (useista, myös äitiäni koskien), puolueellisuus, sukupuolirasismi, syrjintä, avunanto, lasten käyttäminen pelinappuloina, lapsille haitan aiheuttaminen, useiden virkavelvollisuuksien noudattamatta jättäminen, virka-aseman hyväksikäyttö, virkavelvollisuuden laiminlyönti, useiden eri tahojen yllytys, mustamaalaus, lavastaminen ja tässä eivät ole kaikki kohdat.
Naapureiden osalta minulla on muun muassa äänitallenteita ja videoita kun kiusaajat yrittävät mm. lyödä minua lasteni nähden. Lisäksi on lukuisia sossujen ja poliisin yllyttämän tehtyjä täysin järjenvastaisia lastensuojeluilmoituksia jotka olen pystynyt osoittamaan sellaisiksi että ne "eivät ole tältä planeetalta". Myös isäni on todistanut naapureiden täysin mielivaltaista ja jopa mielenvikaista kiusantekoa. Naapurit ovat syyllistyneet lukuisiin kotirauhanhäirintöihin mm. silloin kun tyttäreni vielä oli minulla kun hän nauroi kovaäänisesti. Myös tyttären tanssiminen ja laulu sai naapurit raivon partaalle. Minulla on runsaasti todisteita myös näistä.
Jätän loput osapuolet mainitsematta jotta kirjeestä ei tule kohtuuttoman pitkää, mutta voin kertoa että elämästäni on tehty helvettiä vuoden 2010 huhtikuusta lähtien. En aluksi jaksanut tehdä mitään koska olin tottunut alistumaan kiusaamisen alle. Minulla ei ole ollut tapana puolustaa itseäni. Lasteni turvallisen ja terveen kehityksen vuoksi mitta tuli kuitenkin täyteen kun lapsetkaan eivät saaneet elää normaalia elämää. Joten aloin puolustaa itseäni laillista tietä toivoen, että joku päivä saisimme elää rauhassa ja ihan tavallista lapsiperheen elämää. Helvetti repesi kun tein ensimmäisen rikosilmoituksen ex-avopuolison väkivaltaisesta hyökkäyksestä minun ja lasteni kimppuun 2.8.2011. Soitin apua myös lastensuojelusta 11.8.2011 mutta äkkiä sielläkin alettiin tehdä minusta syyllistä sillä - olenhan mies ja isä!
Koska koko järjestelmä avustaa talossa asuvia "vanhoja ihmisiä" muun muassa siitä syystä että klo 17.15 tai klo 18.30 tai ylipäätään normaaliin aikaan, kuunnellessani musiikkia, "he eivät tykkää", on poliisi katsonut oikeudeksi rajoittaa ja rikkoa ihmis- ja kansalaisoikeuksiani raahaten tekaistuin syin putkaan - siis syystä että "talossa on vanhoja ihmisiä ja he eivät tykkää". Tästäkin on video - koska olen oppinut siihen että oikeuksiani rikotaan härskisti ja suurella porukalla. Kärsimykseni ovat aivan valtavia ja ne kaikki ihmiset jotka ovat seuranneet tätä tapahtumasarjaa ovat ihmeissään - miten ylipäätään olen enää edes hengissä!?
Niinpä pyydän kohteliammin ja arvostaen, teitä Herra Presidentti tekemään asialle jotain! Miksi lähestyn teitä? Teidän vaalikampanjassanne mainitsitte asian josta olen kärsinyt lähes koko 39 vuotisen elämäni - joka toivottavasti voi vielä edes joskus jatkua, joskus ehkä saan jatkaa sitä hyvää perhe-elämää jota lasteni kanssa sain viettää - Kiusaaminen. Sanoitte muun muassa Seitsemän uutisissa MTV3 kanavalla seuraavat sanat jotka piirtyivät mieleeni pysyvästi: "Meidän muiden tulee osoittaa kiusaajille heidän paikkansa". Myös haastajanne Pekka Haavisto puhui erittäin koskettavasti kiusaamisesta omassa kampanjassaan.
Ajattelin että on hyvä että kiusaaminen tuodaan esille ja toivoin että sille todella tehtäisiin jotain. Mutta entä kun kiusaajat ovatkin viranomaisia, aikuisia jopa ikä-ihmisiä, naapureita jotka ovat uhria vanhempia, ihmisiä joiden teoista on videoita, kuvia ja äänitallenteita rikoksia tekemässä - mitä silloin tapahtuu? Joka ainoassa portaassa tulee vastaan selkärangaton ja täysin moraaliton viranomainen joka toista viranomaista kuultuaan ei korvaansa lotkauta, ohittaa todisteet ja faktat, ei välitä pätkääkään ja syyllistyy itsekin rikokseen! Eikö tämän valtion viranomaisten nimenomaan kuulu näyttää esimerkillisen rehtiä ja suoraselkäistä toimintaa ja todellakin: Osoittaa kiusaajille heidän paikkansa! Missä menee se raja, missä tullaan siihen pisteeseen että yksilöllä ei ole mitään merkitystä kun saadaan kerättyä mahdollisimman iso ja "arvovaltainen" kiusaajajoukko? Asia lähti liikkeelle hyvin yksinkertaisesti: yhdestä rikosilmoituksesta ja avunpyynnöstä. Mies ei voi olla isä, hyvä vanhempi, vastuullinen ja hyvä kasvattaja? Pahinta tässä tilanteessa on se että en ole suinkaan ainoa ihminen (mies, isä) jota yhteiskunta syrjii, sorsii ja potkii päähän oikein olan takaa - välittämättä pätkääkään esimerkiksi itselleni elämäni tärkeimmästä asiasta: Lasten edusta ja oikeuksista. Kaikki toiminta on ajanut nimenomaan siihen että minut saadaan tuhottua täysin.
Tulee mieleen vielä se kun poliisi on ollut tietoinen keräämistäni todisteista viranomaisista ja kaikista muista kiusaajatahoista - kun puhuin puhelimessa Eeva Kinoksen (Poliisi, K-S poliisilaitos) kanssa: "saat ne sitten kun ne putsattu". Tällä viittaan kaikkiin niihin tietoteknisiin laitteisiin jotka poliisi näyttävällä rynnäköllä ja kotietsinnällä takavarikoi, myös kamerat videokameran ja muita laitteita joissa ei edes ollut tallennustilaa. Perustelu oli tekaistu ja muutenkin kaukaa haettu (yksityiset tietoni (mustaa huumoria/"hupikirjoittelua" varastettiin ja niitä alettiin käyttää minua vastaan).
Pyydän siis mitä kunnioittavimmin teitä, Herra Presidentti vastaamaan kysymykseen: Onko "Suomi" vielä oikeusvaltio? Vai onko se niin että yksilöllä ja tämän perheellä ei ole mitään väliä kun saadaan kerättyä mahdollisimman iso kiusaajajoukko, jonka harrastuksena on yhden ihmisen ja tämän perheen tuhoaminen? Miksei oikeusjärjestelmä tue kiusattuja vaan sen sijaan suosii ja toiminnallaan yllyttää kiusaajia yhä raaempaan ja julmempaan kiusaamiseen?
Kunnioittaen,
<yhteystiedot jne.>
P.s.
Olen käynyt lukion, ammattikoulun, yliopiston josta valmistuin kauppatieteiden maisteriksi 2006, opiskelin myös insinööri-opintoja 2011-2012 jotka tosin jouduin jättämään kesken laissa huomaamani epäkohdan vuoksi (en ollut ainoa). Lopetin yritykseni ollakseni ja elääkseni lasteni kanssa, jotka minulta on nyt vääryydellä viety pois. Olen aina ollut vastuullinen ja käynyt myös armeijan. Isoisäni taisteli molemmissa maailmansodissa - mitä hänkin tälläisestä tilanteesta ja järjestelmästä ajattelisi? Sotilasvalani vannottaa minut puuttumaan asioihin jotka toimivat lainvastaisesti, näin sen itse tulkitsen. Se että tekee kanteluita ja rikosilmoituksia viranomaisista todisteiden kera, johtaakin siihen että minua pidetään häirikkönä. Olen siis ainoa joka taistelee totuuden ja oikeuden puolesta omassa tapauksessani, siitä ei tosin ole mitään iloa - päinvastoin. Kenenkään ei voi olettaa olla reagoimatta mitenkään - vaikka annoinkin kiusaamisen jatkua pitkään ennenkuin tein asialle mitään. Ja sitten kun reagoin - niin minusta on tehty maan suurinta rikollista, häirikköä, rikosilmoitusten tehtailijaa, terroristia, tappajaa, mielipuolta ja ties mitä muuta. Olisi kiva jos edes joku muu kuin läheiset ystäväni reagoisivat tilanteeseen edes jollain tavalla. Ihminen on olento jonka sietokyvyllä on rajansa. Kuinka paljon joutuu kärsimään, ja miksi ketään ei voisi vähempää kiinnostaa? Oikeuden ja totuuden puolesta loppuun saakka.
P.p.s
Viestiä saa välittää eteenpäin vapaasti. Tarjoudun myös keskustelemaan aiheesta ja voin toimittaa todisteita tai muita dokumentteja jonkun niitä halutessa. Kerron myös avoimesti kaikista tapahtumista jos, kuten toivon, se jossakin herättäisi tunteen, joka saisi toimimaan. Poliisi epäonnistui todisteiden hävittämisessä koska minua oli jo ennalta hyvissä ajoin kehoitettu varmistumaan siitä että ne todella pysyvät tallessa (11 kopiota, mm. ympäri maailmaa).
