Suosittelen ensin lukemaan MTV3:n uutisoiman artikkelin ja sen jälkeen tutustumaan todellisuuteen...
MTV3:n uutisoiman sossujen kiiltokuva –kampanjan "Tälläistä on lastensuojelun arki" vuoksi kirjoitan vastineena seuraavan artikkelin:
Lasta on hakattu vuosia, sosiaalitoimi ei korvaansa lotkauta. Pikkusiskon kasvettua isommaksi myös häneen kohdistuvat pahoinpitelyt jatkuvat, isä tuo todisteineen kaiken julki, sosiaalitoimi ei korvaansa lotkauta. Isän luona kaikki olisi hyvin, mutta yhteiskunnan mielestä vain äiti voi olla huoltaja.
Nämä ovat tapauksia joita kaikissa suomen suurimmissa kaupungeissa eristetyt, vieraannutetut ja lasten elämästä pois pelatut surun murtamat ”etävanhemmat” ovat kertoneet viimeisten vuosien ajan Suomessa.
Isät ja Lapset vs viranomaisrikollisuus on käynyt lävitse useita tälläisiä tapauksia, ne eivät ole harvinaisuuksia vaan jokapäiväinen totuus. Kerromme asiasta suoraan ja rehellisesti jotta totuus lastensuojelusta ja näiden hirviömäisestä lasten kohtelusta tulisi julki.
Toisella reunalla tätä porukkaa ovat poliisit, syyttäjät ja käräjätuomarit, aluehallintoviraston tarkastajia ja hallinto-oikeuksien kriminaaliviranomaisia unohtamatta. Heidän asiansa ovat ”liiankin hyvin”. He saavat tehdä mitä tahansa lasten etujen vastaisia päätöksiä, joutumatta siitä vastuuseen. Osa työskentelee pienissä kaupungeissa, osa suurissa, ja he saavat silti nauttia virkansa tuomista eduista ja tuhota toisten ihmisten, erityisesti pienten lasten elämiä.
Tulotaso tai työssäkäynti ei merkitse mitään jos heidän kynsiinsä joutuu. On melkein haastavampaa saada suojeltua perhettä ja lapsia viranomaisten ja näiden kätyreiden hyökkäyksiltä kuin saada elää normaalia rauhallista perhe-elämää. Normaalista perheestä on tullut myytti jota vastaan kriminaaliviranomaiset hyökkäävät sellaisen havaitessaan. Nämä asiat todistavat niiden tuhansien lasten vanhemmat joilta vanhemmuus on riistetty, rikoksin.
Useimmiten kriminaaliviranomaiset hyökkäävät kuitenkin sellaisten perheiden kimppuun joista vuosikymmenten kokemus on osoittanut olevan helpointa tehdä ”asiakas”.
Näille perheille on normaalia, että kriminaaliviranomaisten, erityisesti ns. ”lastensuojelun” sosiaalityöntekijöiden, hyökkäyksiä ja valheita saa pelätä jatkuvasti. Kukaan ei halua olla heidän kanssaan ikinä missään tekemisissä.
Valtaosa ”lastensuojelun” kynsiin joutuvista on kuitenkin ihan tavallisia perheitä. Uupuneita perheitä, jotka tarvitsevat aseita taisteluun kriminaaliviranomaisia vastaan. Tai keinottomia vanhempia, jotka kirjoittavat palstoille, kun sossu tai muu kriminaaliviranomainen tekee rikoksen lasta kohtaan.
Välinpitämättömyyttä viran puolesta
Enimmäkseen lastensuojelussa ilmi tuleva kaltoinkohtelu ja rikokset ovat henkisiä: ahdistetaan vanhemmat nurkkaan, pakotetaan ”tarvitsemaan tukitoimia”, kirjoitellaan asiakirjoihin perättömyyksiä, uhkaillaan ja kiristetään pakkokeinoilla, puhutaan vanhemmille kuin itse paholaiselle, ei välitetä.
Fyysisestä pahoinpitelystä iso osa on vanhempien kokemusten mukaan niin sanottua ”viranomaislapsikaappausta”. Pikkulapset kaapataan laittomasti ja rikoksin koneiston kitaan.
Mutta on myös vuosia jatkunutta pahoinpitelyä. Sosiaalitoimi ja muut kriminaaliviranomaiset pitävät lapset koneiston uhrina ilman perusteita. On tehty laittomia yhteydenpidonrajoituksia, vieraannutettu viranomaisten toimesta (ns. Viranomais-PAS) – vanhemmat kertovat.
Usein tällaiset tapaukset paljastuvat perheissä jotka ovat joutuneet koneiston uhriksi. Kriminaaliviranomaisten edesottamuksista uskalletaan avautua aikasempaa avoimemmin ja julkisemmin. Sosiaalitoimi ja muut kriminaaliviranomaiset ovat ylittäneet sietokyvyn rajan. Vanhempi on voinut tuntea häpeää muttei ole saanut riittävästi apua ja tukea taisteluunsa kriminaaliviranomaisia vastaan.
Kerran sossu tekee suuremman rikoksen ja muiden kriminaaliviranomaisten rikokset jatkuvat edelleen. Viranomaisen toimet voidaan tuomita laittomiksi, mutta vastuuseen heitä ei tuosta vain saa.
Isät ja Lapset vs viranomaisrikollisuus julkistaa tietoja koko maailman laajuisesti, kun rikoksesta saadaan todisteita. Vanhemmat itse voivat usein kertoa kokemastaan vääryydestä, mutta viranomaiselle kertominen ei yleensä johda mihinkään.
Jos joku kertookin, vanhempi leimataan saman tien vähintään mielisairaaksi. Yleensä kaikki viranomaiset kieltävät syyllistyneensä rikoksiin. Pahinta Suomessa on ylemmän tahojen viranomaisten tarjoama suojelu. Ylempi viranomainen suojelee alempaa kriminaaliviranomaista, syyllistyen näin itsekin rikoksiin.
Isät ja lapset vs Viranomaisrikollisuus.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.