Sosiaalitoimi ja poliisi pitivät outona että kuvaan ja tallennan lasteni kanssa viettämiä hetkiä - ja joihin sitten näitä naapurihäiriköiden kiusaamisiakin tallentui. Myös Ulla Ahvon mielestä keskityin 3 tunnin tapaamisessa koko ajan lasten kuvaamiseen enkä lapsiin ja myös henkilökunnan kuvaamiseen, ja kuvaaminen oli outoa ellei jopa mielisairasta... jos totta puhutaan (video ja äänitalleteet edelleen tallessa), niin käytin kameran säätämiseen tai asettamiseen tai sen siirtämiseen tuosta 180 minuutista 8 min 47 sekuntia... Hmm... (vrt. keskityin kuvaamiseen enkä lapsiin...)? What?
Sen sijaan yhteistyötaholla (Yritys Tx), ymmärrettiin asia kauniiksi ja hienoksi, he alkoivat fiilistellä sitä kuinka ihanaa lasten kasvaessa ja ollessa jo isompia on katsoa yhteisiä hetkiä kuvista ja videoista. Olimmehan kaveriporukalla aloittaneet harrastusten ja kilpailujen videoinnin jo 80-luvun puolella (juu, kuvaamisesta on siis kokemusta kertynyt jonkin verran). Katsoimmepa lasteni kanssa viimeksikin (saan jopa ajoittain tavata lapsiani! - outoa...), yhteisiä kuvia ajalta jolloin asuin vanhemman tyttären kanssa kahden (ennen viranomaisrikoksien ja naapurikätyreiden hyökkäystä). Kovin olivat kiinnostuneita ja oli myös hyvä huomata kuinka tuollaiset asiat aktivoivat aivoja muistamaan ja pitämään asioita erittäin hyvin muistissa - taitaa ainakin vanhempi typy tulla isäänsä :)
Ja jumaleissön! Mies joka saa olla kotona lastensa kanssa !!!!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.